LIITON VUOTUISET PALKINNOT

TIEDOTE

Julkaisuvapaa 4.10.2009 klo 11.40

SUOMEN KIRJAILIJALIITTO ON TURUN KIRJAMESSUILLA JAKANUT LIITON VUOTUISET PALKINNOT

Suomen Kirjailijaliitolla on ilo ja kunnia myöntää vuoden 2009 tunnustuspalkintonsa kirjailija, akateemikko Kirsi Kunnakselle.

Vuoden 2009 Suomen Kirjailijaliiton Tunnustuspalkinnon merkittävästä elämäntyöstä saa itseoikeutetusti maamme tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin kuuluva kirjailija. Pitkän, monipuolisen ja upean uransa aikana hän on toiminut kirjailijana ja suomentaja, työskennellyt kustantamossa ja ollut pitkään Suomen Kirjailijaliiton luottamustehtävissä.

Hänen esikoisteoksensa Villiomenapuu ilmestyi vuonna 1947 ja oli kotimaisen modernismin suunnannäyttäjiä. Hanhiemon iloisen lippaan vapaasta riimittelystä vuonna 1954 ja ennen kaikkea vuonna 1956 ilmestyneestä Tiitiäisen satupuusta alkanut lastenrunotuotanto on uudistanut koko kotimaisen lastenrunouden perinteen.

Kirjailijan jatkuvasti uusina painoksina ilmestyvään tuotantoon kuuluu muiden muassa yhdeksän runoteosta, yksitoista lastenrunokirjaa, aapinen, satukirja, näytelmiä, kuvakirjoja ja lukemattomia runokäännöksiä.

Joulukuun 14 päivänä 1924 Helsingissä syntynyt, sukupolvesta toiseen luettu, rakastettu ja palkittu kirjailija on nimitetty myös akateemikoksi.

Palkinnon suuruus on 10.000 euroa.

KEHTOLAULU

Niin hiljaa yli nummen / katsovat minuun lempeät yöt, / joina meren maininki / keinuu / ja laulaa: / Rakastan keinuvaa kehtoa /ihmislapsen, /rakastan, rakastan /elämän hienoa luojan-kättä./ Kuulethan lauluni:/ hiljainen yö on rakastettuni, / näinä öinä / onni uniini kietoutuu, / näinä öinä /rytmini lankeaa/ hyväilyjen ihmeelliseen poljentoon. / Rakastan, rakastan sinua, Ihminen. (Villiomenapuu 1947)



Suomen Kirjailijaliiton vuoden 2009 lasten- ja nuortenkirjapalkinto Tirlittan myönnetään kirjailija Lea Pennaselle. Facebookissa on ryhmä, jonka 454 jäsentä jakavat keskenään tuntemuksia ja muistoja kirjailija Lea Pennasen eittämättömästä klassikkoteoksesta ja sen 1977 tehdystä, unohtumattomasta televisioversioinnista.

Jokainen 70-luvulta tähän päivään syntynyt suomalainen lapsi vanhempineen tuntee lauseen, joka on enemmän kuin taikasanat: "Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla."

Viipurissa 16.10.1929 syntynyt kirjailija aloitti Yleisradion lastenradio-ohjelmien toimittajana vuonna 1957, piti Lasten- ja nuortenradiota, johon löysi lapsinäyttelijöiksi muiden muassa Matti Pellonpään ja Arto Mellerin. Tuottajana ja ohjaaja hän tarjosi Lasten- ja nuortenradiossaan kanavan lukemattomille kotimaisille kirjailijoille, jotka nykyään kuuluvat lasten- ja nuortenkirjallisuutemme valovoimaisimpiin.

Kirjailija ehti virkansa ohella edistää lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiaa myös luottamustoimissa. Kirjailijan kirjalliseen tuotantoon kuuluvat Me leijonat, Kettusaari, Jättimetsä, Pikku siili sekä ennen kaikkea klassikko ylitse muiden: Piilomaan pikku aasi.

Palkinnon suuruus on 5.000 euroa.

Lisätiedot: Toiminnanjohtaja Päivi Liedes, 0400 418 451

 

KIRJAILIJAT HUOLISSAAN TOIMEENTULOSTAAN

SUOMEN KIRJAILIJALIITON TIEDOTE 5.10.2009

KIRJAILIJAT HUOLISSAAN TOIMEENTULOSTAAN JA VETOAVAT VALTIONEUVOSTOON TEKIJÄNOIKEUKSIENSA PYSYTTÄMISEN PUOLESTA

Suomen Kirjailijaliitto piti viikonvaihteessa Turussa 112. syyskokouksensa samalla kun valtioneuvosto juhli siellä 200-vuotistaivaltaan.

Kokouksessa nousi vahvasti esiin huoli kirjailijoiden taloudellisen aseman kurjistumisesta entisestään uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä. Kustantajat haluavat teoksiin laajat oikeudet takaamatta tekijöille asianmukaista, kohtuullista tuloa teosten käytöstä tehtävillä sopimuksilla. Juuri syyskokouksen alla kustantajat irtisanoutuivat alan yli 60-vuotisista sopimusperinteistä.

Kirjailijat vetoavat valtioneuvostoon, että se suhtautuisi vakavasti kirjailijoiden entistäkin vaikeampaan asemaan. Tekijänoikeuslakia ja erityisesti sen 3. lukua, joka koskee kustannussopimuksen vähimmäisehtoja ja muita tekijänoikeuden siirtymistä koskevia säännöksiä, ei saa piiruakaan muuttaa kirjailijoiden ja muiden tekijöiden vahingoksi. Jos laista poistetaan kustannussopimuksen vähimmäisehdot, ja kirjailija jää vaille lain antamaa selustatukea, hänen ennestäänkin heikko neuvotteluasemansa heikkenee kohtalokkaasti.

Kirjailijoiden mediaanitulo kirjoittamistyöstään on Kirjailijaliiton vuonna 2006 Turun kauppakorkeakoulussa teettämän tutkimuksen mukaan 2000 € vuodessa. Se alittaa kaiken kohtuuden rajan!

Lisätiedot: toiminnanjohtaja Päivi Liedes p. 0400-418 451, info@suomenkirjailijaliitto.fi

VETOOMUS TAITEILIJAELÄKKEIDEN MÄÄRÄN LISÄÄMISEKSI

17.6.2009

Taiteilijajärjestöt jättivät kulttuuriministeri Stefan Wallinille eduskunnassa 17.6.2009 vetoomuksen ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrän lisäämiseksi. Vetoomus toimitettiin myöhemmin myös valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle, valtiosihteeri Raimo Sailakselle ja hallitusneuvos Arto Merimaalle.

Taiteilijajärjestöt esittävät, että vuosittain myönnettävien ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrä nostetaan sataan siten, että eläkkeiden määrää nostetaan vuosittain kahdellakymmenellä kunnes päästään edellä mainittuun tavoitteeseen.

Taustaa:

Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke voidaan myöntää tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana taiteilijalle, joka asuu tai on asunut pysyvästi Suomessa. Nykymuotoiset ylimääräiset taiteilijaeläkkeet ovat olleet käytössä vuodesta 1974 lähtien. Vuosittain myönnettävien eläkkeiden määrä oli 65 kpl vuoteen 1992 asti, jolloin Ahon hallituksen aikana lukumäärä pudotettiin 35:een, missä se on pysynyt siitä lähtien.

Taiteilijaeläke voidaan myöntää joko täytenä eläkkeenä tai osa-eläkkeenä. Vuonna 2009 täysimääräinen eläke on suuruudeltaan 1.226,82 € ja osa-eläke puolet siitä. Vuosittain opetusministeriö on myöntänyt TKT:n lausunnon pohjalta eläkkeen 43 - 49 taiteilijalle.

Eläkettä myönnettäessä otetaan huomioon taiteilijan varallisuusasema sekä hänen toimeentulomahdollisuutensa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti eläkettä ei pääsääntöisesti ole voitu myöntää hakijalle, jonka eläketulot kansaneläketuloa lukuun ottamatta ovat korkeammat kuin kaksi kertaa täysi taiteilijaeläke. Enintään osaeläkettä on pääsääntöisesti myönnetty hakijalle, jonka eläketulot kansaneläketuloa lukuun ottamatta ylittävät täyden taiteilijaeläkkeen tason.

Ehdotuksessa valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittiseksi ohjelmaksi vuonna 2003 todetaan (s.69):

”Taisto II –toimikunta on ehdottanut ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrän asteittaista lisäämistä. Ehdotus on tärkeä, koska monien taiteilijaryhmien lakisääteinen eläketurva on edelleen puutteellinen ja freelancereiden määrän kasvun myötä ongelmat ovat lisääntymässä.”

”Ylimääräisiä taiteilijaeläkkeitä tulee lisätä asteittain (vuosittain 20 uutta taiteilijaeläkettä) ja nostaa vuosittain myönnettävien eläkkeiden määrä 100 eläkkeeseen”

Perustelut:

1. Suuret ikäluokat ovat tulossa eläkeikään. Tähän ryhmään kuuluvat taiteilijat ovat tehneet suurimman osan työhistoriastaan ilman mitään eläketurvaa. Tämän vuoden alussa voimaan tullut ilahduttava parannus apurahan saajien eläketurvaan alkaa vaikuttaa eläkkeisiin vasta vuosien kuluttua. 1999 ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden hakijoita oli 353. Vuonna 2008 heitä oli jo 503.

2. Taiteilijoiden määrä kasvaa jatkuvasti luovan talouden merkityksen lisääntyessä innovaatioyhteiskunnassa. Tämä johtuu paitsi vanhojen taiteenalojen edustajien kasvavana määränä myös uusien taiteenalojen edustajien tulosta taiteen kentälle.

3. Taiteilijoiden tulot ovat tyypillisesti melko alhaisia, jolloin normaalia työeläkettä tai yrittäjäeläkettä ei kerry. Taiteilijoiden omasta ammatistaan saamat työtulot vaihtelevat taiteenlajista ja genrestä riippuen. Tulot voivat olla tekijänoikeustuloja, tilauspalkkioita, työpalkkioita, teos- tai esitysmyyntiä tmv. Tyypillisesti tulot vaihtelevat vuosittain voimakkaasti eikä niiden määrää voi ennakoida. Taiteenlajista riippumatta taiteilijakunnan tulot – kunkin alan poikkeuksia lukuun ottamatta – ovat pienet verrattuna kansalaisten keskiansioon ja lisäksi jääneet jälkeen viimeisen 15 vuoden yleisestä ansiotason noususta. Varsin usein taiteilijan vuotuinen vakuutettava ansiotulo jää kovin alhaiseksi, minkä vuoksi myöskään YEL-vakuutus ei kerrytä eläketurvaa mainittavasti. Eläketurvan alaiset työsuhteet ovat pääosin lyhytkestoisia tai väliaikaisia, mikä niin ikään kerryttää eläkettä niukasti.

Ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä aiheutuva kustannus on yhteiskunnalle erittäin pieni, mutta jokaisen eläkkeensaajan toimeentulolle sillä on ratkaiseva merkitys.

Helsingissä 17. kesäkuuta 2009

Finlands svenska författareförening

Suomen Kirjailijaliitto

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto

Suomen Näytelmäkirjailijaliitto

Suomen Säveltäjät

Suomen Taiteilijaseura

 

 

Pääministeri Matti Vanhanen

Valtioneuvosto
14.10.2008

Arvoisa Pääministeri,

Suomen Kirjailijaliitto piti viikonvaihteessa Tampereella 111. syyskokouksensa. Kokous oli huolissaan valtiovallan pyrkimyksistä heikentää kirjailijoiden ja muiden tekijöiden oikeutta määrätä omien teostensa käytöstä. Valtiovallan hyväksymin toimenpitein on keväällä aloitettu vahvoja hankkeita, joiden päämääränä on heikentää tekijänoikeutta ja/tai pakkosiirtää oikeuksia luovan alan arvoketjussa ylempänä oleville tahoille. Tämän vuoksi kokous päätti lähettää Teille asiaa koskevan avoimen kirjeen.

Perinteisesti sivistysmaissa lähdetään siitä, että tekijälle kuuluvat tietyn tasoiset tekijänoikeudet. Tekijänoikeus muistuttaa omistusoikeutta ja nauttii Suomessa perustuslain omaisuuden suojaa. Tekijänoikeus antaa tekijälle oikeuden määrätä teoksensa käytöstä. Tällä perusteella tekijä pystyy myymään teokseensa tarkkaan rajattuja käyttöoikeuksia yrityksille ja kuluttajille, ansaiten siten elantoaan.

Tekijänoikeus on luovan alan talouden perusta. Kirjailijat vaativat, että kansallisen kulttuurin säilymiseksi, henkisen pääoman tuottajien, tekijöiden, on oltava edelleen valtion erityisessä suojeluksessa. Tekijyys ei saa hävitä! Kirjailijat muistuttavat, että suomalaista kirjallisuutta ei voi tuoda, se tehdään Suomessa. Kirjailijat eivät vastusta uusia tekniikoita eivätkä teosten laajentuvia käyttömahdollisuuksia, vaikka muutosta haluavat tahot: kustantajat, TV-yhtiöt, operaattorit ja jopa laitevalmistajat, mielellään niin omien intressiensä ajamiseksi väittävät. Teosten käyttäjien ja kuluttajien laitevalinnat eivät merkitse sitä, että sisältö tulee laitteen mukana. Lamppuun tulevasta sähköstäkin on maksettava, eikä kahvi kuulu kupin hintaan.

Kirjailijoita ei voi vaatia luovuttamaan tekijänoikeuksiaan, vaan teosten oikeudet tulevat tekijöiltä asianmukaisin sopimuksin ja korvauksin ostaa. Tekijänoikeustulo on kirjailijoiden keskeinen, monille ainoa tulo kirjallisesta työstä, ja myös kirjailijoiden on saatava työstään elantonsa.

Kunnioittavasti

SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY

 

 

KIRJAILIJAT VALITSIVAT UUDEKSI PUHEENJOHTAJAKSEEN TUULA-LIINA VARIKSEN

Tiedote 12.10.08

LIITOLLE VALITTIIN UUSI PUHEENJOHTAJA - Tekijänoikeuskysymykset huolestuttivat

Suomen Kirjailijaliitto piti syyskokouksensa viikonvaihteessa Tampereella. Kokous valitsi yksimielisesti uudeksi puheenjohtajakseen joensuulaisen kirjailijan Tuula-Liina Variksen. Hän on liiton 111-vuotisen historian ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja. Varis ehti istua jo kuusi vuotta liiton hallituksessa, joten asiat ja järjestötoiminta ovat hänelle tuttuja.

Uusiksi jäseniksi liiton hallitukseen valittiin Saila Susiluoto Helsingistä ja Jyrki Vainonen Tampereelta.

Kokous oli huolissaan valtiovallan pyrkimyksistä murentaa kirjailijoiden ja muiden tekijöiden oikeuksia määrätä teoksistaan. Kokous päätti lähettää pääministeri Matti Vanhaselle asiasta avoimen kirjeen, jossa vaaditaan, että kansallisen kulttuurin säilymiseksi henkisen pääoman tuottajien, tekijöiden, on oltava valtion erityisessä suojeluksessa. Tekijyys ei saa hävitä! Kirjailijat muistuttavat, että suomalaista kirjallisuutta ei voi tuoda, se pitää tehdä täällä. Kirjailijat eivät vastusta uutta tekniikkaa, eikä teosten laajentuvia käyttömahdollisuuksia. Mutta kirjailijat vaativat, että oikeudet pitää ostaa heiltä. Niitä ei voi luovuttaa, koska kirjailijoidenkin on saatava työstään elantonsa.

Lisätiedot: toiminnanjohtaja Päivi Liedes, puh. 0400 418 451

 

 SUOMEN KIRJAILIJALIITTO PALKINNUT PAAVO HAAVIKON, SOFI OKSASEN JA JUKKA PARKKISEN

 

Suomen Kirjailijaliitto on jakanut Turun kirjamessuilla sunnuntaina 5.10.2008 tämän vuoden palkintonsa. Palkintoja jaettiin kolme.

Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2008 akateemikko Paavo Haavikolle

Kun Paavo Haavikko vuonna 1951 julkaisi esikoisrunokokoelmansa Tiet etäisyyksiin, hänestä tuli heti suomalaisen lyriikan modernismin kärkihahmo, ylistetty, palvottu ja jäljitelty, mutta myös ankarasti vastustettu. Haavikon runoissa nähtiin kaikki se vaikeaselkoisuus ja hämäryys, mistä modernismia aikoinaan syytettiin.

Oli paradoksaalista, että näiden syytteiden kohteeksi ja kiistakapulaksi joutui parikymppinen nuorukainen, joka jo kotinsa puutarhamajassa ensimmäisiä runojaan kirjoittaessaan oli päättänyt kirjoittaa niin, että ”asiat ovat selviä, asioitten suhteet näytettyjä ja yksiehtoisia, avoimia, kenen tahansa nähtävissä. Vaikeasti ei kannata kirjoittaa, selvää on tultava”. (Yritys omaksikuvaksi)

Nyt lähes 60 vuotta myöhemmin Suomen kansa on Haavikkonsa lukenut, osin ymmärtänytkin, ja silmiemme edessä on se valtava elämäntyö, jonka hän on vuosikymmenten mittaan tehnyt.
Kirjallinen tuotanto, joka käsittää yli 70 teosta, laajeni jo varhain proosaan, näytelmiin ja oopperalibrettoihin. Kohauttavat Suomen historian tulkinnat alkoivat ilmestyä Haavikon runoudessa ja proosassa 1960-luvulla, ja seuraavilla vuosikymmenillä hänestä tuli sekä teoksissaan että lehdistössä kuvia kumartelematon, hätkäyttävä ja herättävä aikalaiskeskustelija.

Kirjailijana, kustantajana ja yhteiskunnallisena keskustelijana Haavikko on aina herättänyt ristiriitaisia tunteita, mutta hänen merkityksensä ja vaikutuksensa suomalaiselle kirjallisuudelle, kulttuurielämälle ja yhteiskunnalle on kiistaton. Elämäntyöllään Paavo Haavikko on noussut kansakunnan suurmiesten joukkoon.

Suomen Kirjailijaliitolla on erityinen syy olla kiitollinen Paavo Haavikolle, sillä hän on vuosikymmenet kuulunut liiton aktiivisimpiin jäseniin. Koska Haavikko ei ole pitänyt melua tehtävästään, kaikki liiton jäsenetkään eivät ehkä tiedä, miten merkittävää työtä hän, taitava talousmies, on tehnyt suomalaisten kirjailijoiden hyväksi toimimalla yli 30 vuotta liiton taloustoimikunnan jäsenenä ja puheenjohtajana.
Tähänkin toimintaan sopinee yksi niistä säännöistä, joita nuori runoilija Haavikko laati itselleen: ”On kirjoitettava taloudellisesti. On käytettävä niin vähän aineksia kuin suinkin ja käytettävä ne kaikki.” (Miten kirjani ovat syntyneet).
Tunnustuspalkinnon suuruus on 10 000 euroa.

Waltari – palkinto Sofi Oksaselle

Nuorelle kirjailijalle tarkoitettu Waltari-palkinto on jaettu vuodesta 1979 lähtien, jolloin Mika Waltari itse oli päättämässä palkinnon saajasta. Ensimmäisen sai Antti Tuuri, toisen Ilkka Pitkänen 1983 ja kolmannen Raija Siekkinen 1987.
Palkinnon suuruus on nyt, Waltarin juhlavuonna, 8 000 euroa.

Kirjailijaliitto iloitsee nuorten kirjailijoiden noususta, heidän rohkeudestaan ja valmiuksistaan, hyvänä esimerkkinä Sofi Oksanen.
Oksanen on kollegoidensa mielestä waltari-ainesta: aihevalinnoissaan rohkea ja laaja-alainen, ammattitaidoltaan notkea. Oksasen tuotantoon kuuluu jo tähän mennessä sekä proosaa että draamaa, ja tekeillä on laululyriikkaa. Häntä eivät kahlitse lajityypit, eivät vaikeat rakenteet eikä moniääninen kieli.

Ammattitaitonsa hän on kuitenkin pannut palvelemaan sanottavaa. Sitä on paljon, eikä hän pyytele anteeksi näkemyksiään eikä taiteellista tinkimättömyyttään, eikä ainakaan sitä, että kirjoittaa naisista. Teosten päähenkilöt ovat ikään kuin itsestään selvästi naisia, ja omien sanojensa mukaan naisille Oksanen myös kirjoittaa. Koska yhä on niin meillä ja maailmalla, että hyvin kirjoittava (nuori) nainen on vain ”lahjakas nuori naiskirjailija”, Oksasen viittaus lukijoihinsa on tarkkaan punnittua, rohkeaa puhetta. Kollegiaalinen palaute on, että Sofi Oksanen on häikäisevä kirjailija.

Romaanissa Puhdistus kuvattu naisiin kohdistuvan väkivallan kuvaus on saanut tuoreeltaan kiitollisia lukijoita. Hiljaisiksi hyväksikäytetyt, rakenteellisen ja perheväkivallan vaientamat naiset ovat saaneet äänen. ”Oli helpompi kirjoittaa kun olla kirjoittamatta”, Sofi Oksanen on sanonut, eikä tarkoita kirjoittamisen pakolla narsistista luonnehäiriötä vaan sanomisen tahtoa. ”Sanoma oli niin tärkeä, että vaikeinta olisi ollut olla tekemättä mitään.”


Tirlittan-palkinto 2008 Jukka Parkkiselle

Suomen Kirjailijaliiton vuoden 2008 lasten- ja nuortenkirjapalkinto Tirlittan myönnetään kirjailija Jukka Parkkiselle laajasta, laadukkaasta ja monipuolisesta lasten- ja nuortenkirjatuotannosta. Se on puhutellut nuorta lukijakuntaa jo usean vuosikymmenen ajan ja kasvattanut maahamme uusia kotimaisen kirjallisuuden lukijoita. Parkkisen tuotannosta löytyy monia jo klassikoiksi nousseita kirjasarjoja – esimerkiksi Korppi-kirjat – sekä mieleenpainuvia henkilöhahmoja, kuten Osku ja Suvi Kinos. Erityisen ansioitunut hän on ns. poikakirjojen kirjoittajana.

Parkkisen monipuolisuudesta ja laaja-alaisuudesta on osoituksena se, että hän on kirjoittanut proosan lisäksi myös nuorelle yleisölle tarkoitettua draamaa ja runoa: kuunnelmia, näytelmä- ja TV-käsikirjoituksia, loruja.

Jukka Parkkisen tuotannossa tärkeäksi toistuvaksi teemaksi nousee mm. luonto ja ihmisen suhde luontoon. Monia Parkkisen teoksia maustaa mehevä huumori. Palkinnon suuruus on 5 000 euroa.

Lisätiedot: Toiminnanjohtaja Päivi Liedes, 0400 418 451

KIRJAILIJAT VETOAVAT PÄÄMINISTERIIN TEKIJÄNOIKEUSASIOIDEN PYSYTTÄMISEKSI OPETUSMINISTERIÖSSÄ

Tiedote 29.10.2007

Suomen Kirjailijaliiton 110:nnessä syyskokouksessa nousi ennakoidusti suurimmaksi huoleksi ja kysymykseksi, miksi tekijänoikeusasiat pitäisi siirtää pois opetusministeriöstä? Niiden siirtoa uuteen työ- ja elinkeinoministeriöön ovat vaatineet mm. kustantajat ja mediatalot.

Kirjailijat päättivät esittää huolensa pääministeri Matti Vanhaselle adressissa, jonka on allekirjoittanut 110 kirjailijaa. Heidän joukossaan mm. akateemikko Veijo Meri, Lassi Nummi, Laila Hirvisaari, Sinikka ja Tiina Nopola, Arto Paasilinna, Kaari Utrio, Antti Tuuri, Hannu Mäkelä sekä taiteilijaprofessorit Risto Ahti ja Olli Jalonen.

Tekijänoikeuslainsäädännön tarkoituksena on ennen muuta turvata tekijää, jolle tekijänoikeus aina ensin syntyy. Kirjailijoilla kuten muillakin tekijöillä tulee olla oikeus itse päättää teostensa hyväksikäytöstä. Sillä tavoin yhteiskunta kannustaa luovaan toimintaan. Tekijänoikeus on osa kulttuuripolitiikkaa ja siksi lainsäädännön valmistelu tulee edelleen pysyä opetusministeriössä, joka on Suomen kulttuuriministeriö.

Kirjailijat vetoavat pääministeri Matti Vanhaseen, jotta maan hallitus tukisi taiteilijoiden ja muiden tekijöiden luovaa työtä pysyttämällä tekijänoikeusasiat opetusministeriössä. Vain siten valtiovalta voi antaa tunnustusta suomalaisille tekijöille ja kulttuurinalan yrittäjille.

Lisätiedot: Toiminnanjohtaja Päivi Liedes, 0400 418 451 


TEKIJÖIDEN ASEMAN HEIKENTÄMINEN ON KIRJA- JA LEHTIKUSTANTAJIEN TÄHTÄIMESSÄ

Kirja- ja lehtikustantajat, MTV ja laaja Elinkeinoelämän keskusliitto jäsenyrityksineen ovat vaatineet maan hallitukselta tekijöiden aseman heikentämistä. He haluavat, että tekijänoikeusasiat siirrettäisiin pois maan kulttuuriministeriöstä eli opetusministeriöstä uuteen työ- ja elinkeinoministeriöön. Suomen Kirjailijaliitto on erittäin huolissaan asiasta, koska siirtäminen tulee lopulta riistämään tekijöiden turvan saada itse päättää teostensa käytöstä. Pelkän luovan työn tekemisen ilo ei ketään elätä! Kirjailijaliitto on antanut asiasta valtioneuvostolle seuraavan lausunnon.

 

VALTIONEUVOSTON KANSLIA
Lausunto tekijänoikeusselvityksestä

Viite: Lausuntopyyntönne 14.9.2007

Suomen Kirjailijaliitto, joka edustaa 560 kaunokirjailijaa ja joka jo vuodesta 1897 lähtien on toiminut suomenkielisten kirjailijoiden valtakunnallisena järjestönä, vaatii tekijänoikeustoimintojen pysyttämistä opetusministeriössä seuraavin perustein.

"Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla." Lain mukaan siis tekijänoikeus syntyy aina luovalle henkilölle, ei yritykselle. Tekijänoikeuslain tarkoituksena on turvata ja edistää luovaa työtä sekä toimia luovan talouden ja luovien toimialojen perustana. Tunnustamalla tekijöiden oikeuden määrätä teostensa hyväksikäytöstä yhteiskunta kannustaa luovaa toimintaa. Kulttuurihallinto eli opetusministeriö vastaa laajasti luovan työn edellytyksistä ja niiden ylläpitämisestä. Kirjailijoilla ja muilla luovilla taiteilijoilla ei ole mitään luontevia yhteyksiä uuden työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan, eivätkä sen virkamiehet tunne luovan taiteellisen työn toimintaedellytyksiä. TEM:lIä ei myöskään ole mitään tuntemusta tekijänoikeuslain rajoitussäännöksissä mainituista sidosryhmistä kuten kouluista, museoista ja kirjastoista. Nämä tahot ovat kuitenkin osa Suomen sivistysministeriön eli opetusministeriön hallinnonalaa. Koko tekijänoikeuden alan osaaminen on opetusministeriössä.

Kuten edellä siteeratusta tekijänoikeuslain 1 §: n 1 mom. säännöksestä voi todeta, tekijänoikeuspolitiikka on osa kulttuuripolitiikkaa, se ei ole teknologiapolitiikkaa eikä elinkeinopolitiikkaa. Kirjan tekijänoikeudet syntyvät kirjailijalle. Kirjailija ei ole yrittäjä eikä elinkeinonharjoittaja vaan omaa luovaa työtään tekevä henkilö (ks. selvitysmies Pasi Järvisen tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvaa koskeva selvitys työministeriölle elokuussa 2007). Kansallinen lainsäädäntö ja tekijänoikeuden kansainväliset sopimukset takaavat kirjailijalle, kuten muillekin tekijöille, oikeuden päättää omien teostensa käytöstä siltä osin kuin laissa ei ole yleisten yhteiskunnallisten syiden vuoksi sitä rajoitettu. Tässä on syytä viitata Unescon eli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön suositukseen koskien taiteilijan asemaa. Suosituksessa halutaan erityisesti kiinnittää huomiota taiteilijoiden taloudellisen asemaan kulttuuripolitiikan tekemisessä ja heidän oikeuksiinsa, jotka perustuvat kansainvälisiin tekijänoikeussopimuksiin.

Useimmissa Euroopan maissa tekijänoikeusasioita käsitellään kulttuurista vastaavissa ministeriöissä. Mitä meillä on tapahtunut sellaista, että nämä asiat olisi siirrettävä pois siitä ministeriöstä, jolle ne luontevasti kuuluvat ja joka niitä on osaavasti hoitanut koko tekijänoikeuslainsäädännön olemassaolon ajan? On luonnollista, että kulttuurintekijöitä suojaavat lait valmistellaan oman hallinnonalansa ministeriössä. Tässä voidaan kulttuurintekijöitä hyvin verrata toiseen alkutuotantoa tekevään ammattikuntaan eli maataloustuottajiin. Heitä koskevat asiat valmistellaan oman alansa ministeriössä eli maa- ja metsäta lousministeriössä.

Hallituksen ohjelmassa olevat teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat kirjaukset eivät vaadi tekijänoikeustoimintojen siirtämistä pois opetusministeriöstä. Useat tekijänoikeutta sivuavat kirjaukset kuten verotusta ja erityistuomioistuinta koskevat eivät kuulu kummankaan ministeriön alueeseen. Tekijänoikeus- ja teollisoikeuslainsäädännöillä on erilaiset sisällöt ja tavoitteet, eikä niiden keskittäminen yhteen ministeriöön ole näin ollen tarpeellista, eikä tuo mitään synergiaetua. Niitä myös hallinnoidaan aivan eri tavoin. Tekijänoikeus ei edellytä mitään rekisteröintitoimia, eikä PRH:n kaltaista virastoa tai Tekesin kaltaista teknologian edistämiskeskusta. Mainituilla tahoilla ei ole mitään tekijänoikeusasioiden tuntemusta, joten niiden uskottavuus alan kehittäjinä on enemmän kuin kyseenalainen. Opetusministeriössä on vahva kansallinen ja kansainvälinen alan osaaminen. IP-järjestelmän kehittämisohjelma on tehtävä yhteistyössä ministeriöiden kesken. Onhan paljon asioita, joissa ministeriöt tekevät yhteistyötä. Tekijänoikeuslainsäädännön parantaminen ja tekijänoikeusjärjestelmän toimivuus ei siis mitenkään edellytä tekijänoikeustoimintojen siirtämistä pois alan asiantuntijoilta opetusministeriössä. Se merkitsisi tekijöiden jättämistä heitteille.

On muistettava, että siirtovaatimus ei ole syntynyt poliittisten puolueiden piirissä. Se on lähtöisin pääsääntöisesti yrityksistä, jotka jakelevat ja hyödyntävät luovan työn tuloksia. Siirtoa vaativat korostavat yrittäjien aseman ja uuden teknologian hyväksikäytön parantamista. Yrittäjillä tarkoitetaan teosten hyödyntäjäyrityksiä. Tekijänoikeuslaki antaa tekijälle oikeuden päättää ja sopia teostensa käyttämisen ehdoista. Tekijänoikeus syntyy aina luovalle henkilölle. Siirtoa vaativat tahot haluavat tukahduttaa tekijöiden äänen kuulumattomiin. Valitettavasti jo nyt kirjailijat ovat täysin epätasapainoisessa neuvotteluasemassa. Ei ole uskottavaa, että TEM auttaisi tekijää pääsemään parempaan neuvottelutilanteeseen kustantajien, lehtitalojen, televisioyhtiöiden, operaattoreiden tai teknologiateollisuuden kanssa. Suomalaisen kirjailijan mediaanitulo tekijänoikeuksiensa käyttämisestä on noin 2000 euroa vuodessa (v. 2005). Tieto perustuu Turun kauppakorkeakoulun vuonna 2006 tekemään selvitykseen. Kaikki kustantajat ja mediatalot ym., jotka siirtoa vaativat, voivat taloudellisesti hyvin. Haluaako valtiovalta todella hävittää tekijyyden tilanteessa, jossa luovia tekijöitä olisi määrätietoisesti tuettava? Vaatimusten tarkoituksena on kaventaa kirjailijoiden ja muiden tekijöiden oikeuksia ja pakottaa heidät luovalla työllään tukemaan kansallisia ja ylikansallisia pörssiyhtiöitä. Suomalainen kulttuuriteollisuus ja kulttuurin vienti eivät parane sillä, että jakeluportaita vahvistetaan. Tekijöiden asemaa on vahvistettava. Tekijänoikeusasioiden siirto ministeriöstä toiseen ei olisi muotoseikka, vaan samalla otettaisiin harppaus perinteisestä eurooppalaista tekijänoikeuskäsitteestä (author' s right) kohti amerikkalaista oikeuskäsitettä (copyright), jossa tekijänoikeuksien siirtoa käyttäjäportaalIe on helpotettu. Asenneilmapiiri on selvästi koventunut. Siirtoa ajavat samat tahot, jotka eivät halua tehdä edes kohtuullisia sopimuksia kirjailijoiden kanssa. Näinkö valtiovalta haluaisi puolustaa suomalaista kirjallisuutta ja kulttuuria EU:ssa?

Kirjailijaliitto pitää arveluttavana KTM:n motiivia pyytää tässä tekijöille äärettömän tärkeässä asiassa lausuntoja laajasti elinkeinoelämän erilaisilta yhtiöiltä, joilla ei ole tekijänoikeuskysymysten kanssa mitään tekemistä: mm. Amer Sports, Danisco, Fazer Amica, Paulig, Huhtamäki, Karl Fazer, Kone, Lääketeollisuus, Tapiola-ryhmä, Tulikivi, Uponor, Valio. Näillä kymmenillä "kuolleilla sieluilla" saattaa hyvinkin olla tekemistä muutoin immateriaalioikeuden alan kanssa, mutta ei tekijänoikeuden, josta nyt on kysymys.

Suomen Kirjailijaliitto korostaa, että teokset eivät synny painokoneissa tai verkossa. Ne syntyvät tekijän päässä, luomistyön tuloksena. Ne ovat suomalaista kulttuuria. Kirjailijat luovat suomalaista identiteettiä. Opetusministeriö, kulttuuriministeriönä, on ainoa oikea ministeriö hoitamaan tekijänoikeusasioita.

Helsinki, 27.9.2007

Kunnioittavasti

SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY

Kari Levola, puheenjohtaja

Tittamari Marttinen, varapuheenjohtaja

 

 

JULKILAUSUMA 22.5.2007

SUOMALAISET KIRJAILIJAT VAATIVAT TEKIJÄNOIKEUSASIOIDEN SÄILYTTÄMISTÄ OPETUSMINISTERIÖSSÄ

Suomen Kirjailijaliitto kokoontui ylimääräiseen kokoukseen 22.5.2007 liiton 110. toimintavuoden merkeissä. Kokouksessa nousi voimakkaasti esiin huoli kustantajien, suurien mediayhtiöiden ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan innovaatiopolitiikan nimissä ajamasta hankkeesta tekijänoikeusasioiden siirtämiseksi pois kulttuuriasioista vastaavasta opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön. Onneksi uusi hallitus ei vaatimusta sellaisenaan vielä niellyt. Kustantajien ja koko graafisen teollisuuden otteet asiassa ovat viime aikoina vain koventuneet, joten kirjailijoiden huoli on syvä.

Suomen kirjailijat vetoavat hallituspuolueisiin, ettei kustantajien, mediatalojen ja muiden tekijänoikeuksien käyttäjien vaatimuksiin suostuta. Tekijänoikeus syntyy aina henkilölle, ei yritykselle. Tekijänoikeuslain tarkoituksena on turvata ja edistää luovaa työtä sekä toimia luovan talouden ja luovien toimialojen perustana. Kulttuurihallinto eli opetusministeriö vastaa laajasti luovan työn edellytyksistä ja niiden ylläpitämisestä. Kirjailijoilla ja muilla luovilla henkilöillä ei ole mitään luonnollisia yhteyksiä kauppa- ja teollisuusministeriöön, eikä se tunne luovan työn toimintaedellytyksiä.

Tekijänoikeuslaki antaa tekijälle oikeuden päättää ja sopia teostensa käyttämisen ehdoista. Jo nyt tekijä ja tekijänoikeuksien käyttäjät ovat sopimustilanteessa täysin epätasapainoisessa neuvotteluasemassa. Ei ole todennäköistä, että siirto toisi tekijälle missään suhteessa parempaa neuvotteluasemaa kustantajien, lehtitalojen tai televisioyhtiöiden kanssa, vaan päinvastoin teollisuus jyrää tekijät. Suomalaisen kirjailijan mediaanitulo tekijänoikeuksiensa käyttämisestä on noin 2000 euroa vuodessa (v. 2005). Kaikki kustantajat ja mediatalot, jotka siirtoa vaativat, voivat taloudellisesti hyvin. Haluaako valtiovalta todella hävittää tekijyyden tilanteessa, jossa luovia tekijöitä olisi määrätietoisesti tuettava? Tekijänoikeusasioiden siirto ministeriöstä toiseen ei ole vain muotoseikka, vaan samalla ollaan ottamassa askel perinteisestä eurooppalaista tekijänoikeuskäsitteestä (authors right) kohti amerikkalaista oikeuskäsitettä (copyright). Puolustetaanko tällä tavoin suomalaista kirjallisuutta ja kulttuuria EU:ssa?

Kirjat eivät synny painokoneissa tai verkossa. Ne syntyvät tekijän päässä, luomistyön tuloksena. Ne ovat suomalaista kulttuuria. Kirjailijat luovat suomalaista identiteettiä. Opetusministeriö, kulttuuriministeriönä, on ainoa oikea ministeriö hoitamaan tekijänoikeusasioita.

ETURIVIN TAITEILIJOILTA ADRESSI

Tekijänoikeusasiat tulee säilyttää kulttuurista vastaavassa opetusministeriössä

Taiteilijat ja kulttuurialan yrittäjät ovat huolissaan suurten mediayhtiöiden käynnistämästä hankkeesta siirtää tekijänoikeusasiat kulttuuriasioista vastaavasta opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Aiheesta julkistettiin tänään adressi ja avattiin nettisivu www.kulttuurinpuolesta.fi Yli sadan nimen adressissa ovat mukana mm. Einojuhani Rautavaara, Arto Paasilinna, Vesa-Matti Loiri, Eicca Toppinen, Claes Andersson, Claes Olsson, Åke Lindman, Kari Tapio, Aulis Sallinen, Irina Björklund, Pirkko Saisio, Aki Kaurismäki, Kaisa Korhonen, Jorma Panula ja Sinikka Nopola ja monet muut arvostetut taiteilijat ja kulttuurivaikuttajat.

Adressissa vedotaan päätöksentekijöihin, jotta kulttuurintekijöiden oikeuksia suojaavan tekijänoikeuslainsäädännön valmistelu säilytettäisiin kulttuuriasioista vastaavassa ministeriössä. Adressissa torjutaan siirron ajajien perustelu, jonka mukaan KTM olisi oikea paikka siksi että tekijänoikeudet liittyvät tietyiltä osin myös elinkeinotoimintaan. ”Tosiasiassa KTM:ssä valmistellaan vain hyvin pieni osa elinkeinotoimintaan ja yrittäjyyteen liittyvästä lainsäädännöstä. Pääosin ne valmistellaan muissa ministeriöissä, lähellä kyseessä olevia toimialoja.” Kulttuurin puolesta –liikkeen kotisivulla www.kulttuurinpuolesta.fi seuraavat järjestöt kehottavat kansalaisia ottamaan kulttuurin puolesta yhteyttä päättäjiin:

• Finlands svenska författareförening
  
  
• Finlands svenska skådespelarförbund rf
  
  
• Kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiila ry
  
  
• Sarjakuvantekijät ry
  
  
• Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry
  
  
• Suomen arvostelijain liitto ry
  
  
• Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin Liitto SET ry
  
  
• Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry
  
  
• Suomen elokuvatuottajien keskusliitto ry
  
  
• Suomen Journalistiliitto ry
  
  
• Suomen kirjailijaliitto ry
  
  
• Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry
  
  
• Suomen Lausujain liitto ry
  
  
• Suomen Lavastustaiteilijain Liitto ry
  
  
• Suomen Muusikkojen Liitto ry
  
  
• Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry
  
  
• Suomen Näyttelijäliitto ry
  
  
• Suomen Säveltäjät ry
  
  
• Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry
  
  
• Suomen Taiteilijaseura ry
  
  
• Suomen Tanssitaiteilijan Liitto ry
  
  
• Suomen Teatteriohjaajien Liitto ry
  
  
• Suomen Valokuvajärjestöjen Keskusliitto Finnfoto ry
  
  
• Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry
  
  
• Suomen Valo- ja Äänisuunnittelijoiden Liitto ry 
  
  
• Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry TEME
  

Lisätietoja:

Raimo Söder, TEME, 050 564 7669
Ahti Vänttinen, Muusikkojen liitto, 050 569 5585
Kari Levola, Kirjailijaliitto, 050 306 7742
Markus Pyhältö, Suomen Näytelmäkirjailijaliitto, 040 528 7008 Janne Mikkonen, Suomen Näyttelijäliitto, 044 347 7523
Mikko Heiniö, Suomen Säveltäjät ry, 041-512 7348
Arto Nieminen, Suomen Journalistiliitto, 0400 981957
Säveltäjä Jani Uhlenius, 0400 442 422
Suomentaja Leena Vallisaari, 040 5786176

 

KIRJAILIJOIDEN TULOTUTKIMUS 2005

Kirjailijan keskitulot 2000 euroa vuodessa

Tutkimuksen taustoja
Kolmas Kirjailijaliiton teettämä tutkimus kirjailijoiden taloudellisesta asemasta Suomessa on juuri valmistunut. Tutkimuksen teki, kuten kaksi aikaisempaakin tutkimusta Turun kauppakorkeakoulun yritystoiminnan tutkimuskeskus ja käytännön tehtävästä vastasi tutkimuspäällikkö Mikko Grönlund. Nyt valmistunut tutkimus koskee vuotta 2005. Edelliset vastaavat tehtiin vuosien 2001 ja 1999 tuloista.

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa kirjailijoiden tulojen suuruudesta ja tulolähteistä yleensä. Kysymyslomake lähetettiin Kirjailijaliiton kaikille jäsenille ja sen palautti 257 kirjailijaa. Vastausaste oli 47 prosenttia, mikä on tämänkaltaisissa tutkimuksissa tavanomainen ja sitä voidaan pitää hyvänä. Naiset vastasivat hieman aktiivisemmin kuin miehet: liiton jäsenistä naisia on 47 prosenttia ja miehiä 53 prosenttia. Vastausprosentit olivat 49/51. Vastaajat olivat 28 - 92-vuotiaita. Vastaajien mediaani-ikä oli 60 vuotta. Vain 17 prosenttia vastanneista oli alle 45vuotiaita. Alle 35-vuotiaita oli vieläkin vähemmän, vain kolme prosenttia. Naisten ja miesten ikärakenteessa ei ollut merkittäviä eroja.

Tutkimuksessa kysyttiin, onko vastaajalla kirjailijantyön ohella vakituinen työ- tai virkasuhde tai tekee hän "freelancer" -tyyppistä tai "pätkätyötä". Noin neljännes vastaajista ilmoitti käyvänsä vakituisessa työssä kirjailijantyön ohessa. Yleisimmin vakituista työtä tekivät 45 - 64-vuotiaat. Miehillä oli hieman naisia useammin vakituinen työ. Noin puolet kaikista vastaajista ilmoitti, että vakituinen työ ei ollut kirjoittamiseen liittyvää. Naiset tekivät hieman miehiä useammin kirjoittamiseen liittyviä opetustöitä. Yli puolet vastaajista ilmoitti tekevänsä tilapäistöitä. Yleisintä tilapäinen työskentely oli alle 45-vuotiailla. Sukupuolten välillä ei tässä suhteessa ollut eroa. Verrattaessa "pätkätyön" laatua vakituisen työn laatuun voidaan huomata, että se liittyi vakituista työtä useammin kirjoittamiseen.

Vastaajat olivat julkaisseet keskimäärin 10 kirjaa. Vuoden 2003 jälkeen kirjan oli julkaissut neljä viidesosaa kyselyyn vastanneista. Esikoisteoksen julkaisemisen keski-ikä näyttää aineiston perusteella olevan 32 vuotta (naiset 33 vuotta, miehet 31 vuotta). Kirjailija säilyttää työvireensä ikääntymisestä huolimatta, sillä yli 65vuotiaita kirjailijoista kolme neljäsosaa oli julkaissut kirjan vuoden 2003 jälkeen. Julkaisemistahti oli keskimäärin kirja kahden vuoden välein.

Kirjallisuuslajeittain tarkasteltuna vastaajista 59 prosenttia ilmoitti saavansa suurimmat tulonsa kirjailijantyöstä kirjoittamalla proosaa. Lasten- ja nuortenkirjailijoita (18 %) ja runoilijoita (16 %) oli kumpaakin vajaa viidennes. Esseitä, novelleja ja näytelmiä päätyönään kirjoittavia oli vastaajista yhteensä 8 prosenttia. Sukupuolten välinen ero näkyy kirjallisuuslajeittain seuraavasti: lastenkirjallisuus oli naisvaltainen laji kun taas runoutta kirjoittavat enemmän miehet. Muitten kirjallisuuslajien kohdalla ei ollut suurta eroa.

Kirjailijan tulot
Kirjailijan tulo lähteinä tarkasteltiin vain kaunokirjallisesta työstä saatuja tekijän- ja julkaisupalkkioita, esiintymispalkkioita ja apurahoja sekä eläkettä. Koska tutkittiin kirjailijantyöstä saatuja tuloja, muusta työstä saatujen tulojen euromäärää ei kysytty. Tutkimuksessa on selvitetty kaikkien vastaajien tuloja sekä tuloja erikseen eri ikäryhmissä ja miesten ja naisten osalta.

Tekijänpalkkiot
Varsinaisesta kirjailijantyöstä eli kirjojen kirjoittamisesta saatujen tekijänpalkkioiden mediaani oli kaikilla vastaajilla 2 000 euroa vuodessa. Kirjoittamisesta saatujen tulojen alakvartiili oli 450 euroa ja yläkvartiili 6 500 euroa.

Apurahat
Apurahaa ilmoitti vuonna 2005 saaneensa 72 prosenttia vastanneista. Yleisin oli yli 11800 euron suuruinen apuraha.

Eläke
Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke oli 16 prosentilla vastaajista. Täyseläke oli 21 henkilöllä ja osa-eläke 19 henkilöllä. Eläkeasioissa kirjailija on yrittäjä, joka kustantaa itse itselleen eläkkeen. Yrittäjäeläkevakuutus on lain mukaan pakollinen kirjailijalla, jonka kirjailijantyöstä saatu vuosiansio ylittää 5504 euron (vuonna 2005) eikä hänelle ole muuta eläketurvaa. Vastanneista neljännes (23 %) kuului tulojensa suuruuden perusteella pakollisen yrittäjäeläkevakuutuksen piiriin.

Iän ja sukupuolen merkitys tulonmuodostuksessa
Sekä iällä että sukupuolella näyttää olevan vaikutuksensa tuloihin. 45 - 64-vuotiaiden kirjailijoiden tulot ovat suurimmat ja yli 65-vuotiaitten pienimmät. Miesten mediaanitulo kaunokirjallisesta työstä on 2025 euroa ja naisten 2000 euroa vuodessa. Miesten tulot ovat naisten tuloja selvästi suuremmat sekä alle 45-vuotiaiden että 45 - 64-vuotiaiden ryhmässä. Verrattaessa miesten ja naisten tekijänpalkkioita ja esiintymiskorvauksia alle 45 - 64 -vuotiaiden ryhmässä havaitaan, että kaikkien vastaajien mediaanitulo oli 3000 euroa vuodessa. Miesten ja naisten välinen tuloero oli tässä ikäryhmässä huomiota herättävän suuri. Kun miesten mediaanitulo oli 3500 euroa, naisilla se oli 2326 euroa. Naisten tulot olivat siis kolmasosan miespuolisten kollegoitten ansioista. Vanhemmissa ikäryhmissä mediaanitulo laskee ja miesten ja naisten välinen tuloero tasoittuu.

Muita tulojen muodostukseen vaikuttavia seikkoja
Eri lähteistä saadut tulot näyttävät kasaantuvan samoille henkilöille:

Apuraha
Vuonna 2005 kaikista vastaajista apurahaa ilmoitti saaneensa 72 prosenttia. Yleisimmin ja arvoltaan suurimpia apurahoja saivat alle 45-vuotiaat kirjailijat. Miehet ja naiset näyttivät olevan apurahojen saannin suhteen varsin tasa-arvoisia. Selvimmin apurahan saamiseen vaikutti viimeisimmän kirjan julkaisuajankohta. Vuoden 2003 jälkeen julkaisseista apurahan oli saanut 77 prosenttia.

Ansiotyö
Vakituisessa työssä käyminen yhdistyi mataliin kirjailijantyöstä saatuihin tuloihin, mikä on luonnollista. Pätkätyön tekijöitä oli kaikissa tuloluokissa. Alle 45-vuotiaat tekivät eniten tilapäistöitä, sekä miehet että naiset. Vakituinen virka oli useimmin keski-ikäisillä miehillä 45 - 56-vuotiaitten ikäryhmässä.

Eläketilanne
Kyselyyn vastanneista lähes kolmasosa oli ylittänyt 65 vuoden iän. Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke oli 16 prosentilla yli 60-vuotiaista vastaajista. Yrittäjäeläkevakuutus oli neljänneksellä kaikista vastaajista.

Yhteenveto
Kirjailijaliitto joutuu toteamaan, ettei kirjailijoiden taloudellinen asema varsinaisesta kirjailijantyöstä laskettuna ole lainkaan viimeisen kuuden vuoden aikana parantunut, päinvastoin. Samalla kun sisältöjä tuottavat yhtiöt kuten kustantajat voivat hyvin, jopa entistä paremmin, varsinaiset sisällöntuottajat kuten kirjailijat, eivät saa työstään riittävää toimeentuloa.